Kauppalehden artikkelin (KL 7.12.2018) mukaan suomalaisista pörssiyhtiöistä joka kolmannella ei ole lainkaan strategiaa ja joka toisella on huono strategia. Näihin lukuihin ovat päätyneet kokeneet yritysjohtajat ja konsultit Lasse Kurkilahti ja Toivo Äijö. Heidän mukaansa vain yhdellä prosentilla pörssiyhtiöistä on hyvä strategia. Tiedot löytyvät herrojen uudesta kirjasta, jota en ole vielä saanut käsiini, mutta murskaavilta nuo luvut vaikuttavat. Luulisi niin, että sijoittajia kiinnostaisi pörssiyhtiön strategia, onhan se yksi tärkeimpiä keinoja tavoitella kilpailuetua ja erottumista markkinoilla.

Moni yhtiö on kuitannut strategiansa tavoitteella ”kannattava kasvu”, mikä voi olla hyvä tavoite, mutta ei täytä strategian määritelmää.

Etäistä ja vaikeaselkoista – EVVK

Jos strategiat ovat määrällisesti heikossa hapessa, niin missä tilassa on niiden aikaansaamat tunnereaktiot? Yleisen keskustelun perusteella strategiat koetaan työpaikoilla etäisiksi ja vaikeaselkoisiksi. Tavallinen työntekijä ajattelee ja käsittelee asioita oman työnsä kautta, päivittäisen työn tasolla. Johdon käyttämä kieli ei välttämättä avaudu, eikä strategia herätä kiinnostusta. Etäinen ja vaikeaselkoinen eivät oikein vedä puoleensa.

Mitä tapahtuisi, jos teidän yrityksenne strategia vaikuttaisi vahvemmin tunteisiin, herättäisi vaikkapa nykyistä enemmän uteliaisuutta? Strategiassa ja sen esittämistavassa olisi jotain, joka saisi kuulijoiden kiinnostuksen heräämään. Jotain, joka vähän yllättäisi tai voisi herättää jopa hämmästystä.

Uteliaisuus on vahva tunne, ja se herää, kun jossain on tietoa, jonka haluaisin saada omakseni. Jos strategia herättäisi uteliaisuutta, niin siitä olisi enää pieni matka innostukseen. Innostus kun syntyy usein uteliaisuuden kautta. Innostava strategia onkin monen yrityksen tavoitteena.

Pelkillä tavoitteilla, ”kannattava kasvu” tai tulosmittareilla on vaikea lietsoa innostusta.

Strategia kaipaa jotain, joka sytyttää ja koskettaa tunteita. Norjan hiihtomaajoukkueen ex-valmentajanja yrityskonsultti Bertrand Larssenin sanoin: ”Hyvä tavoite saa ihon kihelmöimään ja täyttää ihmisen toimintahalulla. Tavoite ei koskaan tehoa, ellei se vaikuta tunteisiin”.

Kolmen värin strategia

Eräässä suomalaisyrityksessä haluttiin testata, miten esimiehet suhtautuvat tuoreeseen strategialuonnokseen. Heille järjestettiin rastitehtävät, joissa testattiin kolmea asiaa:

Mitä kysymyksiä strategia herättää, mistä tarvitaan lisää tietoa? Mitä tunteita strategian eri osa-alueet saavat aikaan? Mitä toimenpiteitä strategia vaatii toteutuakseen?

Tuloksena saatiin värikoodattu taulukko: vihreä – keltainen-punainen, joka kertoi johdolle varsin tarkkaan mistä asioista tarvitaan lisää tietoa tai mitä asioita pitää täsmentää. Mitkä asiat strategiassa tunnetasolla innostavat, energisoivat, pelottavat tai ahdistavat, tai mitkä asiat koettiin latistavina. Lisäksi nähtiin myös, mitä toimenpiteitä strategia vaatisi toteutuakseen.

Testin perusteella strategiaan tehtiin joitakin muutoksia ja täsmennyksiä, mutta ennen kaikkea strategian viestintä muutti muotoaan. Paljon suunniteltua enemmän käytettiin aikaa punaisen värikoodin saaneiden alueiden tulkintaan sekä strategian aiheuttamien energisoivien kohtien käsittelyyn. Ilman testausta näitä ei olisi tiedetty.

Strategia sai myös lempinimen: kolmen värin strategia. Lempinimen ja värikoodien avulla johtoryhmä tunsi strategian sisällön hyvin, siitä puhuttiin usein ja se pystyi ennakoimaan, mitkä asioista olisi melko helppo toteuttaa, mitkä vaatisivat enemmän aikaa ja mitkä asiat saavat ihmiset syttymään. Tärkeitä tietoja jokaiselle johtajalle.

Syötävän hyvä strategia

Erään toisen yhtiön strategiassa oli aikoinaan kolme pääkohtaa, joista jokainen kuvattiin yhden sanan avulla. Sanat olivat: ilo, äly ja liike. Koko strategia oli siis kerrottavissa kolmella sanalla.

Noiden kolmen asian tulisi olla tasapainossa, muuten yritys ei menestyisi.

Jos on liikaa älyä (pohditaan ja analysoidaan liikaa), niin liike loppuu. Jos taas on liikaa iloa (keskitytään pelkästään hauskanpitoon), niin äly jää jalkoihin. Ja jos on vain liikettä (jatkuva kiire ja loputtomasti ylitöitä), niin toiminta ei voi olla järkevää eikä kovin kivaakaan.

Menemättä strategian sisältöön tarkemmin, niin kuningasajatus strategian lanseerauksessa oli henkilöstöruokalan mukaanotto.

Ruokalan henkilökunta otti strategian kolme teemaa innollaomakseen ja strategia kirjaimellisesti syötiin makoisiin suihin kolmenseuraavan viikon aikana. Ehkä ikimuistoisin strategia, jonka suunnittelussa olen saanut olla mukana! Ihmiset odottivat ruokailuun pääsyä ja maistelivat mitä herkkuja esimerkiksiaivotoiminnan kannalta on loihdittu ”älyn viikolla”. Ruuan lisäksi tarjolla oli myös faktatietoja ruuan vaikutuksista aivojen hyvinvointiin. Ja millä innolla strategiasta puhuttiin. Vieläkin nousee vesi kielelle.

Vain mielikuvitus on rajana, kun strategiaa halutaan elävöittää. Kyse on enemmänkin tahdosta, halutaanko strategian elävöittämiseen panostaa? Mitä muuten sanoisit – millä suomalaisyhtiöllä on herkullisin strategia?

-Hex