Mysteerin jäljillä


”Eikö sun mielestä tunteet kuulu työpaikalle?!”

Olin ensimmäisessä esimiesroolissani, ja tuohtuneen tiimiläiseni sinkauttama kysymys leijui ilmassa välillämme. Seisoin paikoillani jähmettyneenä ja ajattelin, että mikään mitä olin aiemmin työelämässä kohdannut ei ollut valmistanut minua vastaamaan tuohon kysymykseen. Minulla ei ollut aavistustakaan oikeasta vastauksesta – ja untuvikkoesimiehenä ajattelin tietysti, että minun tehtäväni on tässä niin kuin kaikessa muussakin osata vastata kysymykseen oikein.


Tapahtuneesta on reilusti yli kymmenen vuotta, ja siitä asti olen pohtinut esimiestyön ja johtamisen mysteeriä. Miksi joskus työyhteisössä kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa, ihmiset kukoistavat, heittäytyvät antamaan paljon ja kokevat silti saavansa vielä enemmän, ja toisinaan taas tuntuu että työyhteisön jäseniä ympäröi kyynisyyden ja passiivisuuden muuri, jonka läpi on mahdotonta tunkeutua?


Hain aikanaan vastausta mm. opiskelemalla mentorointia, coachausta, johtamista ja esimiestyötä. Ja ennen kaikkea toimimalla esimiehenä, johtajana ja mentorina. Olin mukana monenlaisten muutosten johtamisessa yrityskaupoista ja fuusioista strategian ja kulttuurin muutoksiin. Koin yhdessä tekemisen ja oppimisen riemua ja monta yhteistä onnistumista, mutta jälkikäteen ajatellen eniten opin niissä tilanteissa, joissa kantapäät kipeinä ymmärsin, mikä ei ainakaan toimi.


Vähitellen aloin myös pieninä paloina ymmärtää, mikä toimii – ja mitä esimiehen ja johtajan työkalupakista usein puuttuu, minun työkalupakistani edelleen puuttui. Ja miksi usein tunsin innostuksen ohella riittämättömyyttä ja jopa uupumusta, vaikka mielestäni olin ottanut kaiken huomioon.


Johtaminen on moniulotteinen asia, eikä yhtä kaikenratkaisevaa ismiä ole. Kaikkia perinteisen johtamisen elementtejä, mm. kirkkaita tavoitteita, toimivia prosesseja ja osuvaa palkitsemista tarvitaan, mutta niiden rinnalla on tarpeen huomioida myös ihminen kokonaisuutena. Työelämässä mikään asia ei ole niin asiallinen, etteikö se herättäisi meissä ihmisissä tunteita, ja tunteiden kohtaaminen ja käsittely on yksi avain johtamisen mysteerin ratkaisuun. Ilman sitä tunteet ottavat työyhteisössä vallan. Jos me emme johda niitä, ne johtavat meitä – joskus lisäten kaasua mutta vieden suuntaan jonne ei ollut tarkoitus mennä ja joskus taas lyöden jarrut pohjaan juuri kun luulemme, että muutoshankkeemme etenee hienosti projektikaaviota mukaillen.


Ajatus ihmisten huomioimisesta työelämässä kokonaisina ei ole uusi, eikä se ollut sitä minullekaan – tiesin, mitä minun pitäisi tehdä, mutta usein tuntui ettei minulla ollut käytännön keinoja siihen, miten sen tekisin. Miten kohdata tuohtunut ja aiheestakin turhautunut ihminen siten, että hänen turhautumisensa energia kääntyy tuottavaksi? Miten ottaa puheeksi hankalat asiat tilanteessa, johon johtaneet tekijät eivät ole mustavalkoisia? Miten ruokkia innostusta ja draivia koko organisaatiossa? Voisiko olla jotakin yleistettäviä oppeja, joita näissä tilanteissa voisi hyödyntää, vai onko jokainen tilanne pähkittävä erikseen läpi yrityksen ja erehdyksen periaatteella?


Samalla kun pohdin näitä aloin aavistaa, että kyse on paitsi siitä, miten johto esimerkillään toimii ja miten esimiehet kohtaavat ihmiset yksilöinä, myös siitä yksilöjäkin vahvemmasta voimasta, joka jyllää jokaisessa avotoimistossa, pujahtaa mukaan jokaiseen neukkariin ja Teams-kokoukseen ja istuu jo aamulla valmiiksi kahvihuoneessa – tunneilmastosta. Sitäkin pitää johtaa, jotta se olisi voimavara, hyvinvointia ruokkiva ja tuottavuutta edistävä tekijä.


Onnekkaan sattuman kautta (en usko kohtaloon, mutta tämä kohtaaminen horjutti hetkeksi ajatteluani) törmäsin siihen, että tunneilmaston johtamiseen on olemassa tutkimustietoon pohjaavia mutta pragmaattisia työkaluja, taitoja, joita voi opetella. Hämmästyin tajutessani, että yhä edelleenkin, vaikka tunneälyä on tutkittu vähintäänkin parikymmentä vuotta, usein ajatellaan että tunnetaidot ovat jotakin jonka jokainen esimies ja johtaja joko osaa luonnostaan tai oppii itsekseen matkan varrella – emmehän ajattele näin esimerkiksi yritystalouden tai -juridiikan taidoista. Tiesin löytäneeni alun polulle, jota halusin lähteä raivaamaan.


Nyt kun takana on hiukan alle vuosi tällä polulla, Emergyn huippuosaavien tunnetaitovalmentajien joukossa, joudun aina silloin tällöin nipistämään itseäni varmistaakseni, että todellakin teen työkseni juuri tätä – autan yrityksiä ja organisaatioita tunnetaitojen haltuunotossa ja tunneilmaston johtamisessa, esimiestyön, johtamisen ja työyhteisöjen kehittämisessä. Tervetuloa mukaan matkalle, polun varrella odottaa oivalluksia!


Ota Elina seurantaan LinkedInissä.


Tutustu Emergyn yritysvalmennuksiin.