Ahdistaako loman loppuminen? Aina syy ei ole edes työn mielekkyydessä. Lue Emergyn tunnetaitovalmentaja Iran tarina muutaman vuoden takaa. Miltä tuntui arkeen paluu tuoreen yrittäjän silmin? Ja mitkä neljä neuvoa saattavat auttaa sinuakin juuri nyt?
Kesä tuntui loputtomalta. Aurinko helli meitä taivaan täydeltä ja kerrankin oli oikea unelmakesä. Varvassandaaleissa ja shortseissa ei paleltanut, uimaan uskaltautui pahinkin vilukissa (minä) ja jäätelön suurkulutuskin tuntui täysin oikeutetulta, kun oli kerrankin kuuma.
Kaduilla vastaantuleville ventovieraille ihmisille oli jotenkin luontevaa hymyillä ja tuntui kuin sitä olisi liidellyt jalat pari senttiä irti maasta; olo tuntui kepeältä ja tyytyväiseltä, mieli täynnä lapsenomaista riemua siitä, että sai kerrankin nauttia lomasta näin mahtavassa kesäsäässä. Tuntui, että olin itsekin pelkkää aurinkoa, ilman huolia, täynnä energiaa. Koin eläväni ja nautin joka hetkestä, vailla huolta huomisesta. Hassua, mitä lämpö ja valo saavatkaan ihmisessä aikaan.
Elokuun ensimmäisellä viikolla tapahtui jotakin odottamatonta. Katsoin kalenteria ja mieleni sopukoissa jokin ääni alkoi toistaa epätoivottua mantraa: kaikki hyvä loppuu kuitenkin aikanaan, kesää ei ole enää kauaa jäljellä. Katso nyt, illatkin ovat alkaneet jo pimentyä, sieltä se syksy saapuu. Alahan valmistautua, arkirumba alkaa! Mieleen hiipi pettymys. Pettymys siitä, että huoleton kesä oli loppumassa ja oli aika virittää mieli taas jäsentämään, suunnittelemaan, organisoimaan, prosessoimaan, suorittamaan…
Tuntui kuin tetris-pelini olisi ollut kesän paussilla ja nyt eri muotoiset palikat alkoivat taas kiihtyvällä tahdilla tipahdella alas, mutta jonglööraustaitoni olivat edelleen lomalla. Mieleni alkoi kapinoida. Turhautuneena tuhahdin itsekseni: en tahdo tätä. Samaan aikaan ajatukset alkoivat täyttyä tekemättömistä töistä, tulevista tärkeistä päivämääristä, to do -listoista: käy läpi lasten vaatteet ja laita pieneksi jääneet kiertoon, käy ostamassa uudet koulureput, muista kontaktimuovi, lataa välipalakortti, muista ilmoittautuminen trampoliinijumppaan, pakkaa pois varvassandaalit ja shortsit, vaihda tilalle työkengät ja silitä toimistovaatteet.
Ahdistus. Ahdistus oli vallannut mielen ja koko kehon. Päässä surisi, kurkkua kuristi, vatsassa alkoi kipristellä. Tuntui kuin minua olisi huijattu, olo tuntui petetyltä, voimattomalta. Loputtomalta tuntunut kesä oli päättymässä aivan liian nopeasti. Mieleni huusi: en halua takaisin arjen oravanpyörään! Samalla koin voimakasta syyllisyyttä: minähän olin juuri hypännyt yrittäjäksi ja tunnetaitovalmentajaksi, unelmaduuniin, josta normaalisti koin paloa mutta nyt en tuntenut pienintäkään innostusta asiasta. Mikä minussa oli oikein vikana?
Minulle oli taas käymässä niin kuin usein aiemminkin. Tunnemyrskyssäni näin pelkkiä huolia ja murheita. Stressitasot tapissa aloin suorittaa, koska en osannut muuta. Aurinkoinen, huoleton hymy oli vaihtunut tiukasti yhteen kiristyneiksi huuliksi ja otsaa koristivat ärjyrypyt. Selviytyjä-minä oli taas herätetty henkiin: minusta oli hyvää vauhtia tulossa hajuton, mauton robottikone – erinomainen suorittamaan ja tukahduttamaan siten pahan olon epämukavissa tilanteissa.
1. Pysähdy, hengitä
Kesken päättömän tempomisen jokin sai minut pysähtymään. Muistin yhtäkkiä, että ensimmäinen keino oman tunnemyrskyn hallintaan oli kaikessa yksinkertaisuudessaan hengittäminen. Pysähdyin ja hengitin. Hetken päästä autopilotti sammui, suorittaminen loppui ja palasin tähän hetkeen. Olin läsnä ja aloin tuntea: ahdistus, turhautuminen, pelko, pettymys. Päätin, etten yritäkään työntää noita ikäviä tunteita pois, vaan otan ne vastaan uteliaana, hyväksyen. Mitä ne tahtoivat minulle kertoa? Hymähdin. Näinkö huono tilanne tosiaan oli?
Jos katsoisin tätä hetkeä 10 tunnin päästä tai 10 viikon tai 10 vuoden päästä – muistaisinko edes tätä hetkeä ja nyt kokemiani ikäviä tuntemuksia? Minua alkoi hiljalleen hymyilyttää. Helpotuksen aalto pyyhkäisi lävitseni, keho alkoi rentoutua ja harmaat pilvet hälvetä mieleni sopukoista. Tunsin yhtäkkiä suurta kiitollisuutta ikimuistoisesta kesästä: hitaista aamuista, ajasta rakkaiden kanssa, aurinkoisista hellepäivistä ja loman tuomasta vapaudesta. Samalla huomasin ajatusteni suuntaavan jo syksyn tuleviin projekteihin. Mieleni ei ollut enää ahdas ja kiinni negatiivisissa ajatuksissa – sen sijaan se alkoi täyttyä kaikenlaisista ideoista. Huomasin innostuvani.
Yllä kuvattu tilanne on minulle hyvin tyypillinen. Reagoin ärsykkeisiin nopeasti ja huolestun herkästi. Tällaisissa hetkissä negatiiviset tunteet valtaavat mielen ja sukellan helposti syviin vesiin murehtimaan, samalla jotenkin sokeutuen kaikille valitseville positiivisille tunteille ja tosiasioille. Silloin suorittaja-minä ja autopilotti astuvat helposti esiin yrittäen tukahduttaa negatiiviset tunteet tekemisen alle.
Tunnetaitoja opettelemalla olen onneksi löytänyt keinoja ymmärtää ja vaikuttaa omiin tunnemyrskyihini. Autopilotilla toimiva robottikone ei pääse enää niin usein kyläilemään, sen sijaan erilaiset negatiivisetkin tunteet uskallan toivottaa nykyään helpommin tervetulleiksi.
Tietoisen hengittämisen lisäksi seuraavat oivallukset ovat auttaneet minua suuresti oman tunne-elämän työstämisessä – ehkä niissä on jotain uutta ja hyödyllistä sinullekin.
2. Kuuntele – jokaisella tunteella on tärkeä viesti
Kaikki tunteet ovat arvokkaita ja kertovat meille jotain tärkeää. Negatiiviset tunteet ovat mielen kipua ja kertovat, että jokin on vastoin tahtoamme ja tarpeitamme. Positiiviset tunteet ovat mielen ravintoa ja kertovat, että elämässä on hyviä asioita, joihin kannattaa tarttua ja pitää kiinni. Positiiviset ja negatiiviset tunteet ovat usein toisistaan riippumattomia ja voivat esiintyä samanaikaisesti mutta reagoivat eri tavalla: kun kiinnität huomion tunteisiisi hyväntahtoisesti ja arvostavasti, negatiiviset tunteet lievenevät ja positiiviset tunteet vahvistuvat. Ja kun tunne on tullut kuulluksi ja nähdyksi, se on tehnyt tehtävänsä ja antaa tilaa muille tunteille.
3. Kiinnitä huomiota positiivisiin tunteisiin ja viivyttele niissä
Tutkimusten mukaan koemme keskimäärin enemmän positiivisia kuin negatiivisia tunteita. Barbara Fredrickson on tutkimuksissaan todennut, että tyypillisesti koemme kaksi kertaa enemmän positiivisia kuin negatiivisia tunteita. Usein emme kuitenkaan ole tietoisia positiivisten tunteiden yleisyydestä. Tälle on olemassa myös luonnollinen selitys. Negatiiviset tunteet ovat yleensä positiivisia voimakkaampia – ne kaappaavat huomiomme tehokkaammin, tuntuvat kehossamme voimakkaammin ja jäämme pohtimaan niitä jopa viisi kertaa pidempään kuin positiivisia tunteita.
Tämä kaikki on evoluution seurausta, sillä vaaraan ja uhkaan reagointi on ollut selviytymisen perusedellytys. Ilon lisääminen vaatii siis työtä. Positiivisiin tunteisiin on kiinnitettävä entistä enemmän huomiota pitkin päivää – muuten ne menevät meiltä ohi. Minulle kiitollisuuden aiheiden tietoinen tunnistaminen on vahvistanut ja lisännyt arjen ilojen kokemuksia.
4. Muista, että hyvä olo on mielen luonnollinen olotila
Kun mikään ei häiritse mieltäsi, se asettuu rauhalliseen, hyväntahtoiseen ja tyytyväiseen olotilaan. Mieli pyrkii aina palaamaan tähän tilaan; niin surujen ja ahdistusten kuin suurten ilojen ja riemujenkin jälkeen. Mikä tahansa muu olotila on tietynlainen poikkeama mielen tasapainosta. Hyvä fiilis on siis ihmisen luonnollinen olotila – muistetaanhan se myös arkirumban keskellä.
/Ira
