Onko työssä pakko innostua?



"Innostuksen ei tulisi olla itseisarvo", toteaa Ira Leppänen, Emergyn tunnejohtamisen asiantuntija. Johtajia ja esihenkilöitä työssään valmentava Leppänen tietää, että innostus on yksi tavoitelluimmista tunteista työelämässä. Lyhytkestoisuutensa vuoksi innostus on kuitenkin tunteena vaikeasti ylläpidettävä ja vie valtavasti energiaa. Mitä jos unohdettaisiinkin innostuksen tavoittelu?


Hetkellisesti innostunut – kroonisesti utelias

"Innostus on tunteena sykähdysmäinen ja lyhytkestoinen. Vie itseasiassa valtavasti energiaa innostua yhä uudelleen ja uudelleen. Sen sijaan että yritettäisiin saada ihmiset väkisin innostumaan, olisi parempi keskittää huomio uteliaisuuteen, joka on paljon helpommin saavutettavissa", Leppänen kuvailee.


Työelämässä koetaan jatkuvaa riittämättömyyden tunnetta, ahdistusta ja stressiä. Jos on jo valmiiksi alavireinen, niin innostuksen herättely voi yksinkertaisesti olla liikaa.


"Riittämättömyyden tunteen päälle on mahdoton innostua."

Tutkimusten mukaan uteliaisuudella voidaan päästä paljon pidemmälle – sen avulla syntyy motivaatiota, oppimista, hämmennystä ja jopa hetkellistä innostusta. "Mitä jos yrittäisimmekin vain olla vähän enemmän uteliaita tänään toistemme näkökulmille ja erilaisille ideoille?" herättelee Leppänen.





Uteliaisuus lisää mielihyvää


Eräässä tutkimuksessa koehenkilöiden aivojen toimintaa seurattiin, kun heille

kerrottiin, että hetken kuluttua he näkisivät kuvia tärkeistä ihmisistä menneisyydestään.


Uteliaisuuden seurauksena aivojen mielihyväalueet aktivoituivat – ja selvästi enemmän odotuksen aikana, kuin nähdessään kuvat. Mielenkiintoista uteliaisuudessa onkin se, että uteliaisuus itsessään on palkitsevampaa kuin uteliaisuuden täyttyminen.



Uteliaisuus vuorovaikutuksen rakentajana


Uteliaisuus on myös yksi tärkeimmistä työyhteisötaidoista, joka lisää yhteistyötä ja sitoutuneisuutta.


"Jos ainoa tavoite on saada ihmiset innostumaan työpaikalla, niin todellisuudessahan heitä ei noteerata ihmisinä. Haluavatko he innostua?"


Leppänen muistuttaa, että on jokaisen ihmisen perustarve olla kiinnostava ja tulla huomioiduksi.

Aito kiinnostus toista ihmistä, hänen hyvinvointiaan ja näkemyksiään kohtaan lisää selvästi yhteistyöhalukkuutta.


"Etenkin kiireessä saatamme helposti joutua niin sanottuun putkiaivomoodiin, jossa torppaamme omasta ajattelustamme poikkeavat ideat nopeasti. Tämä pahentaa vuorovaikutustilannetta ja aiheuttaa usein turhia konflikteja", Leppänen kuvailee.


Tällaisissa tilanteissa parasta on pysähtyä hengittämään. Kysy itseltäsi, voisitko olla vähän enemmän utelias tai voisitko kuunnella vähän enemmän? Voisitko olla vähän utelias toisen pöhköltäkin tuntuvalle näkökulmalle tai idealle? Uteliaisuus toisen näkökulmaa kohtaan itse asiassa vie ärtymyksen tunteen pois ja toisen ihmisen perustarpeet täyttyvät, kun hän kokee olevansa kiinnostava.


"Uteliaana on mahdotonta olla samanaikaisesti myös ärtynyt tai turhautunut."