Paluu arkeen

Paluu arkeen

Miten teillä kohdataan ihmiset paluun jälkeisessä maailmassa? Se voi määrittää koko yrityksen tulevaisuuden



Monessa yrityksessä valmistellaan nyt paluuta aikaan, jolloin suuri osa työajasta vietetään taas toimistolla. Moni odottaa sen myötä helpotuksen tunnetta: vihdoinkin palataan normaaliin, tai ainakin siihen kuuluisaksi tulleeseen uuteen normaaliin. Tämä vaihe voi kuitenkin olla hämmentävämpi kuin äkkiseltään ajattelisi – ja yrityksen menestymisen kannalta vähintään yhtä ratkaiseva kuin akuutin kriisin vaihe.

Yksilöinä meistä jokaisella tavalliseen työarkeen sopeutuminen voi kuukausien jälkeen viedä aikansa. Monelle jo jokavuotinen paluu töihin kesäloman jälkeen on pieni shokki. Korona-aika ei toki ole ollut lomaa, vaan monelle päinvastoin paljon tavallista työarkea kuormittavampaa, mutta silti erilaista arkea. Jos kuukauden kesäpoissaolon jälkeen paluu toimistolle pukeutumisvaatimuksineen ja aamuruuhkineen tuntuu oudolta, miltä se tuntuukaan kolmen tai viiden kuukauden poissaolon jälkeen? Vaikka töitä olisi ollut paljon ja työkavereita olisi videon välityksellä tavannutkin, palatessamme työpaikoille elämä muuttuu, taas. Myös työpaikalle paluun turvallisuus voi mietityttää. Ja kun akuutti poikkeustilanne on ohi, voi pintaan nousta väsymys kaikesta siitä venymisestä, erityisjärjestelyistä ja epävarmuudesta, jota on ollut pakko jaksaa kuukausien ajan. Samalla oman työpaikan säilyminen voi huolestuttaa ja on tarve näyttää oma tarpeellisuutensa töissä. Voi myös tulla paineita juosta kiinni menetettyä aikaa, tehdä tulosta nyt kun se taas on mahdollista. Väsymykselle ei ole tilaa, vieläkään.

Esimiesten pitäisi paluuvaiheessa osata huomioida kaikki tämä, ja sekin, että ihmiset palaavat töihin hyvin eri tilanteista: jotkut ovat tosiaan poikki, jotkut täynnä tarmoa levättyään tavallista enemmän, ja joku on suorastaan sähköistynyt päästyään poikkeustilanteessa miettimään uusia ratkaisuja ja mahdollisuuksia. Eri tilanteesta palaavat pitäisi kaikki saada kokemaan yhteishenkeä, kokemaan paluu turvalliseksi, sitoutumaan uusiin muutoksiin ja ehkäpä lisäksi työskentelemään entistä tuottavammin entistä pienemmillä kuluilla - samalla kun esimiehen on huolehdittava omasta jaksamisestaan.

Johdolle suurin haaste on johtaa muutosta tilanteessa, jossa tulevaisuudesta ei kukaan voi sanoa mitään varmaa. Epävarmuus on tullut jäädäkseen, ja varmimmillaankin tulevaisuus on eri skenaarioita. Muutokset ovat isoja: toimintaympäristö on muuttunut kaikilla, ja osalla yrityksistä myös liiketoiminta itsessään on muuttunut. Messustandien sijaan valmistetaan nyt roiskesuojia, tapahtumatuotannon sijaan digitaalisia elämyksiä. Asiakaskuntakin voi olla uusi. Uudenlainen liiketoiminta ja uudenlaiset asiakkaat ja kumppanit vaativat uutta osaamista, uusia toiminta- ja vuorovaikutustapoja.

Muutosjohtamista tarvitaan siis enemmän kuin koskaan, ja uudessa normaalissa parhaiten selviävät ne yritykset, jotka saavat ihmiset nopeimmin ja parhaiten mukaan muutokseen. Kriisin jälkeisessä maailmassa ihmisten saaminen mukaan edellyttää tunnetaitoista johtamista: kykyä kohdata ja käsitellä suurten muutosten ja poikkeusajan aiheuttamia monenlaisia tunteita ihmisissä, luoda psykologista turvallisuutta epävarmuuden keskellä, tunnistaa tilanteesta kumpuavien tunteiden vaikutus omaan ja henkilöstön suoriutumiskykyyn, energiatasoon ja motivaatioon ja kykyä johtaa koko organisaation tunneilmastoa niin että näistä tunteista ja niiden käsittelystä tulee esteiden ja hidasteiden sijaan voimavaroja. Tunnetaitoinen johtaminen voi olla ratkaisevimpia tulevaisuuden kilpailuetutekijöitä. Millä mallilla se teillä on? Kysy itseltäsi ainakin seuraavat kysymykset:

· Koetaanko meillä psykologista turvallisuutta - uskalletaanko meillä esimerkiksi kokeilla, tehdä virheitä ja oppia? Psykologinen turvallisuus on tutkimusten mukaan keskeinen huipputiimien suoriutumista selittävä tekijä, jopa tärkeämpi kuin se, keitä tiimissä on ja millaista osaamista siellä on. Maailmassa, joka nyt on käsillämme, ei ole valmiita vastauksia, joten turvallisuus kokeilla, epäonnistua ja tarvittaessa haastaa ja esittää eriäviä näkemyksiä ilman pelkoa seuraamuksista on elintärkeää. Tiedänkö, miten turvallisuutta rakennetaan tiimissä ja koko organisaatiossa?

· Tunteet näkyvät nyt työpaikoilla tavallistakin voimakkaampina. Ymmärretäänkö meillä, miten paljon ja millä tavalla ne vaikuttavat suoriutumiseen, motivaatioon ja energiatasoon? Osaammeko käsitellä ja kohdata tunteita ja vapauttaa tunteiden takana olevaa energiaa sen sijaan, että käyttäisimme energiaa tunteiden kanssa kamppailuun? Tunnetaidot ovat opittavissa, aivan kuten muutkin työelämän taidot. Olemmeko opetelleet niitä?


//Elina Ämmälä