Tunne voidaan hyväksyä, ikävää käytöstä ei



Työpaikalla tunteet ovat läsnä koko ajan ja vaikuttavat ihmisten toimintaan. Siitä huolimatta tunteet ovat edelleen tabu työelämässä – usein ajatellaan että ne ovat rationaalisen toiminnan vastakohtia. Emergyn tunnetaitovalmentaja Ira Leppänen painottaa, että totuus on päinvastainen: tunteet ovat rationaalisen toiminnan edellytys.



Mitä tunteet kertovat meille?


Jokaisella työntekijällä on hyvät ja huonot päivänsä; on innostuksen hetkiä ja lujaa panostamista, on turhautumista, pitkästymistä, pettymyksiä ja surua. Jotkin tehtävät kiinnostavat, toiset eivät. Tunteiden voima on edessämme koko ajan, kunhan osaamme kiinnittää siihen huomiota.

"Jokainen tunne sisältää ihmiselle tarpeellista tietoa ja energiaa. Esimerkiksi turhautumista syntyy silloin, kun tahtominen on estetty. Ensimmäinen askel turhautumisen taklaamisessa onkin tunnistaa tuo tahtominen ja kääntää katse siihen, miten haluaisi jonkin asian olevan."

Tunnetaidot ovat elämän aikana opittuja keinoja, joilla tietoisesti vaikutetaan omiin ja toisten ihmisten tunteisiin.


Leppänen muistuttaa, että tunnetaidot kehittyvät läpi elämän ja jokainen voi niissä kehittyä.

Tunnetaidot vaikuttavat siihen, miten yksilöt suoriutuvat työstään ja miten he ilmaisevat itseään. Lisäksi ne näkyvät siinä, miten yksilö käsittelee stressiä ja miten hän toimii tilanteissa, joissa on tehtävä päätöksiä.


Tunnetaidot ovat tärkeitä työelämässä muun muassa siksi, että tunteet ovat jatkuvasti läsnä ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa. Leppänen rohkaisee jokaista säännölliseen itsereflektioon.


"Mitä tunteita ja millaista energiaa tuon mukanani keskusteluihin tai tapaamisiin? Vuorovaikutus ja työpaikan tunneilmasto jakautuu etenkin nyt korona-aikaan moniin eri digitaalisiin kanaviin, joten tarkoituksenmukainen viestintä saattaa vaatia erityisponnisteluita."

Olennaista on ymmärtää, että vaikka kaikki tunteet ovat hyväksyttyjä, huonoa käytöstä ei silti tarvitse suvaita.


"Voimme hyväksyä tunteen, mutta emme ikävää käytöstä. Negatiivisista tunteista on hyödyllistä puhua, sillä ne auttavat usein ratkaisemaan tilanteen. Pahimmat konfliktit syntyvät niistä tunteista, joita on yritetty lakaista maton alle."

Tunnetaitoista johtamista voi harjoitella

Tunnetaitoinen johtajuus on räjähdysmäisesti kasvava trendi. Työpaikan tunneilmastolla on todistettu olevan suora yhteys työtyytyväisyyteen, ihmisten päätöksentekokykyyn, yhteistyötaitoihin ja esimerkiksi neuvottelutaitoihin. Positiiviset tunteet on yhdistetty myös esimiesten myönteisempiin arvioihin työntekijän kehityspotentiaalista sekä parempaan tulotason kehitykseen.

"Kun negatiiviset tunteet osataan käsitellä oikein ja opitaan tietoisesti herättelemään positiivisia tunteita, hyötyvät tästä kaikki. Ihmiset jaksavat työssään paremmin ja pystyvät menestymään parhaalla mahdollisella tavalla."

Tunnejohtamisen tueksi on olemassa tutkimukseen perustuvia, yksinkertaisia menetelmiä, joilla voidaan edistää minkä tahansa organisaation menestymistä.


"Ikinä ei ole liian myöhäistä aloittaa. Työpaikan tunneilmasto eroaa esimerkiksi organisaatiokulttuurista niin, että se voi muuttua hyvin nopeastikin. Usein asiakasorganisaatiomme ovat positiivisesti yllättyneitä, kuinka nopeasti tuloksia on syntynyt."

Tunnejalanjäljestään ovat kaikki vastuussa, mutta erityisesti johdon toiminnalla on jopa 50–70 prosentin vaikutus työpaikan tunneilmastoon.


"Johtajien toimintaa, ilmeitä ja eleitä katsotaan suurennuslasin läpi. He muovaavat tunneilmastoa oman esimerkkinsä voimalla.

Leppänen kannustaa johtajia näyttämään esimerkkiä tunteiden sanoittamisesta. Esimerkiksi kiittäminen on todella aliarvostettu johtamistaito, joka vaatii alkuun harjoittelua.


"Kiittäminen syventyy aivan uudelle tasolle, kun antaja lisää siihen omat tunteensa. Kuvaile ensin miten paljon toinen on nähnyt vaivaa, kerro miten paljon hyötyä hänen panoksestaan on ja sen jälkeen kiitä vilpittömästi."

Jos johtaja kykenee sopivalla tavalla näyttämään tunteitaan ja sanoittamaan niitä, luo se muillekin mahdollisuuden pyrkiä samaan. Johtamisen psykologiassa samastuminen selittääkin joidenkin johtajien suurta arvostusta – työntekijät kokevat, että johtaja on inhimillinen ihminen, yksi meistä. Ihmiset luottavat ihmisiin, jotka he kokevat vilpittömiksi ja aidoiksi.