Huomion vieminen tunnetasolle (virity tunnetaajuudelle) on kaikkien tunteisiin vaikuttamisen keinojen lähtökohta. Kun virittäydymme tunnetaajuudelle, syntyy aitoja kohtaamisia.

Ennen kuin luet eteenpäin, pysähdy hetkeksi ja mieti: miltä sinusta tuntuu juuri nyt. Kaikki tunnejohtaminen alkaa tunnetietoisuudesta – siitä, että huomaat ja tunnistat tilanteessa esiintyvät tunteet. Huomaat, miltä sinusta itsestäsi tuntuu. Kiinnität huomiota myös siihen, mitä tunteita ihmiset ympärilläsi kokevat ja ilmaisevat juuri nyt. Tunteet ovat läsnä koko ajan, joka ikisessä tilanteessa. Tunteita on sinussa itsessäsi ja jokaisessa ihmisessä ympärilläsi, koko ajan ja jatkuvasti.

Osasitko äsken nimetä, miltä sinusta tuntuu juuri nyt? Tunteiden nimeäminen ei aina onnistu, eikä sen tarvitsekaan onnistua. Monesti vastaus voi olla: Ei miltään erityiseltä – en osaa sanoa, miltä minusta juuri nyt tuntuu. Olennaista ei olekaan aina löytää selkeää vastausta, vaan kiinnittää huomiota tunteisiin: silloin tunnetietoisuus alkaa lisääntyä. Jos et tunnista mitään tunnetta, voit myös tunnustella kehosi tuntemuksia – mitä tuntemuksia huomaat kehossasi juuri nyt? Hermostolliset yhteydet aivojen tietoisen ajattelun ja tunnealueiden välillä vahvistuvat.

Tunnetietoisuus selittää menestymistä

Tunnetietoisuuden kasvattaminen on siis tunnejohtamisen kehittämisen ensimmäinen askel. Tämä on tärkeää monestakin syystä. Tunnetietoisuus on erityisen voimakas menestymistä selittävä tekijä – tunneälyn osatekijöistä juuri tunnetietoisuus selittää menestymistä erityisen hyvin. Tutkimukset osoittavat, että kehittynyt tunnetietoisuus on yhteydessä laadukkaisiin päätöksiin, toimiviin ihmissuhteisiin ja vaikuttavaan kommunikointiin. Tunnetietoiset ihmiset ovat parempia työntekijöitä ja saavat useammin vastuuta ja ylennyksiä. Tunnetaitojen merkitys korostuu entisestään johtotehtävissä. Tunnetaitoisten johtajien yrityksissä on tyytyväisempiä työntekijöitä ja heidän johtamansa yritykset tekevät parempaa tulosta.

Elefantti ja ratsastaja

Tunteiden ja järjen yhteispeliä voidaan havainnollistaa vertauksella, jossa mielessämme on kaksi voimaa: ratsastaja (järki) ja elefantti (tunteet). Tunteet ovat kuin elefantti, ja järkemme on kuin ratsastaja, joka yrittää hallita elefanttia, itseään monin kerroin isompaa ja vahvempaa. Työelämässä olemme erikoistuneet puhumaan ratsastajalle. Tarjoamme tietoa ja järkiperusteita. Yritämme vaikuttaa järkeen vedoten. Puhumme vain ratsastajan kieltä: käymme läpi tavoitteita, prosesseja, strategioita ja faktoja. Unohdamme, että tunteet kulkevat mukana kaikissa tilanteissa. Aina kun esitämme faktoja, ne herättävät myös jonkinlaisia tunteita – ahdistusta, innostusta, ylpeyttä, hämmennystä.

Mitä tunteita tavoitteet sinussa herättävät? Entä strategiat, arvot ja prosessit? Se, että työelämän tosiasiat herättävät myös tunteita, on yksi tosiasia, joka meidän on huomioitava. On totta, että ihmisistä tuntuu aina joltakin ja että nuo tunteet vaikuttavat heidän suorituskykyynsä monin tavoin. Siksi meidän on opittava huomioimaan myös elefantti. On virityttävä tunnetaajuudelle.

Tunnetietoisuuden kasvattaminen alkaa siis siitä, että viet huomiosi itsessäsi ja työpaikallasi esiintyviin tunteisiin. Virityt tunnetaajuudelle ja kysyt itseltäsi pitkin päivää seuraavat kysymykset:

• Miltä minusta tuntuu juuri nyt?
• Miltä tuosta toisesta ihmisestä tuntuu juuri nyt?
• Mitä tunteita tämä viesti / asia / tavoite / prosessi / strategia herättää?
• Mitä tunteita on läsnä tässä tilanteessa?

Voit tehostaa tunnetasolle virittäytymistä ajattelemalla, että unohdat järkiperustelut hetkeksi kokonaan. Hetken aikaa keskityt pelkästään ymmärtämään tunteita, ilman järkiperusteita. Kuuntelet, miltä toisesta tuntuu, ja yrität ymmärtää hänen tunteitaan. Ajattele, että olisit hänen asemassaan ja sinulla olisi hänen geeninsä ja historiansa – sinusta tuntuisi aivan samalta.

”En moiti sinua tippaakaan siitä, että tunnet noin. Jos olisin sinun asemassasi, tuntisin epäilemättä samoin.”

– Dale Carnegie

Se, että alat kiinnittää enemmän huomiota tunteisiin, ei tietenkään tarkoita, että järki pitäisi unohtaa kokonaan ja pysyvästi. Päinvastoin. Kun tunteet on tunnistettu ja käsitelty, ne ovat usein tehneet tehtävänsä: järkevälle keskustelulle on luotu paremmat edellytykset.