Emergyn tunnetaitovalmentaja Ira Leppänen ja Jyväskylän yliopiston tutkija Päivi Hökkä saivat kunnian vierailla Ylen Aamussa. Pitääkö työpaikalla piilottaa tunteet? Entä mitä tehdä jos työkaveri kiukuttelee? Mukana keskustelussa oli myös Tampereen Tilapalveluiden Petri Mölsä, joka toi esille tunnetaitovalmennusten konkreettisia hyötyjä: parantunut henkilöstötyytyväisyys, alentuneet sairaspoissaolot ja kasvanut asiakastyytyväisyys.
Miten ihmeessä tunteet liittyvät työelämään?
Kun toimitusjohtaja Petri Mölsä kertoi tunnekoulutuksista Tampereen Tilapalveluiden johtoryhmässä, ensimmäinen keskustelu käytiin siitä, että miksi tunteita ylipäätänsä pitäisi vatvoa.
Tilapalvelut on osakeyhtiö, joka tekee rakennushankkeita ja ylläpitää kiinteistöjä.
Ja kyllä, vastassa oli ennakkoluuloja tunteiden käsittelyä kohtaan, Mölsä myöntää.
– Ollaan insinöörilähtöinen tekniikan alan toimija. Kysymys kuului, että mitenkä tunteet liittyvät työhömme.
Niin vain silti yritykseen otettiin tunnevalmentajat vetämään työpajoja.
Alun jälkeen epäily muuttui innostukseksi.
Kiukuttelu ei kuulu työpaikalla, mutta kiukku pitää käsitellä
Tunteet kuuluvat työpaikalle. Tietenkin.
Silti niitä ei osata aina sanoittaa. Useilla työpaikoilla istutaan palavereissa, joissa tunnelma on käsin kosketeltavan turhautunut, ahdistunut tai pitkästynyt, eikä tuota tunnekokemusta huomioida mitenkään.
Näin sanoo tutkija Päivi Hökkä. Hän veti Jyväskylän yliopiston laajaa, juuri loppunutta Tunto-hanketta, johon myös Tampereen Tilapalvelut osallistui. Hanke tutki tunnetoimijuutta työssä.
Tunteiden käsittely lisää työelämän laatua ja tuottavuutta.
Tämä oli Tunto-hankkeen yksi lopputulema.
Siis mitä tunnetoimijuutta?
Tunnetoimijuus tarkoittaa sitä, että ihminen osaa tunnistaa tunteensa ja käsitellä niitä, Hökkä määrittelee.
– Esimerkiksi vaikeissa tilanteissa yksilö osaa vaikuttaa omiin tunteisiinsa, ja ottaa toisen tunteet huomioon ja vaikuttaa yhteiseen työilmapiiriin. Tunnetoimijuus on tunteiden käyttöä työssä, Hökkä sanoo.
Hökän mukana tunteista puhuminen on työpaikoilla usein vaikeaa.
– Tunteita ei oikein sallita työpaikalla, eikä niitä osata nimetä.
Tunteita pidetään työn kontekstissa Hökän mukaan usein mystisinä ja kummallisina, niihin liittyy ennakkoluuloja.
– Ajatellaan, että ne ovat rationaalisen toiminnan vastakohtia. Itse ajattelen, että ne ovat rationaalisen toiminnan edellytys. On järjetöntä tuhlausta olla ottamatta tunteiden voimaa ja potentiaalia huomioon työpaikoilla, Hökkä sanoo.
Ahdistusta, pelkoa, häpeää, riittämättömyyttä…
Jokainen kokee sekä negatiivisia että positiivisia tunteita.
Työpaikallakin.
On ahdistusta, pelkoa, häpeää, kateutta, riittämättömyyttä. Toisaalta on iloa, tyytyväisyyttä, merkityksellisyyden kokemusta.
Kun tunteet osataan sanoittaa ja ne osataan ottaa huomioon, ihmiset voivat paremmin.
Tunteiden tuominen työpaikalle ei merkitse kuitenkaan kiukuttelua tai huonoa käytöstä.
– Tunnetoimijuus ei tarkoita sitä, että työpaikoille voi tulla paiskomaan ovia tai purkamaan perheriitaa, Hökkä sanoo.
Mutta tunnetoimijuus tarkoittaa sitä, että myöspahasta olosta voi puhua turvallisesti.
Jos on työelämän ulkopuolella murhetta tai surua, sekin olisi hyvä pystyä sanoittamaan ja ottamaan huomioon töissä.
Hökkä muistuttaa, että tunteet työpaikalla eivät ole sen kummempia kuin muussa elämässä. Tunteiden takana ovat perustarpeet.
Lue koko Ylen artikkeli aiheesta:
